Sinisiä ääniaaltoja.
29.5.2020 Musiikkiluvista

Teostovapaa musiikki – onko sellaista?

“Milloin ei tarvita lupaa musiikin soittamiseen” on kysymys, joka kiinnostaa monia. Yksinkertaisin vastaus on “silloin, kun musiikkia soitetaan yksityisesti”. Tämä vastaus ei luonnollisesti auta yrittäjää, sillä musiikin soittaminen yrityksessä on aina musiikin julkista soittamista.

Onko siis olemassa “teostovapaata” musiikkia, jonka soittamiseen yrityksen tiloissa ei tarvita lupaa? Miksi jonkin tietyn musiikin käyttö ei edellytä musiikkilupaa? Millaista on tekijänoikeusvapaa musiikki, vai onko sellaista ollenkaan?

Lyhyesti: on olemassa musiikkia, jonka käyttöä tekijänoikeusjärjestöt eivät valvo, ja jonka käyttöön ei siis tarvita taustamusiikkilupaa. Joskus voi kuitenkin olla vaikea varmistaa, mikä musiikki olisi juuri tällaista. Tutun musiikin, sekä uutuuksien että klassikoiden, soittaminen julkisesti edellyttää aina lupaa.

“Teostovapaan musiikin” tekijänoikeuksista on sovittu erikseen

Yleisesti kuvitellaan, että esimerkiksi kaikki joululaulut tai lastenmusiikki olisivat “teostovapaata” musiikkia, koska niiden soittaminen, esittäminen ja versiointi on niin yleistä. 

Näin ei asia suinkaan ole. Musiikki ei synny ilman tekijää, eli musiikkia ilman tekijänoikeuksia ei oikeastaan ole olemassa. 

On kuitenkin olemassa ns. tekijänoikeusvapaatamusiikkia, eli musiikkia, jonka käyttöä tekijänoikeusjärjestöt eivät valvo. Silloin kyseessä on jokin seuraavista tilanteista:

1. Musiikin tekijä myy musiikin ns. jälleenmyyjäyritykselle.

Musiikin tekijä voi, usein vain kertakorvausta vastaan, myydä oikeutensa tekemiinsä kappaleisiin jälleenmyyjäyritykselle, joka tarjoaa sitä eteenpäin omille asiakkailleen mm. videoiden taustamusiikiksi tai liiketiloissa soitettavaksi taustamusiikiksi. Tämän jälkeen tekijällä ei ole enää kontrollia siihen, missä yhteyksissä tai medioissa kappaletta käytetään, eikä kappaleita markkinoida tai yritetäkään tehdä tunnetuiksi.

Tilanne on Gramexin ja Teoston suojaaman musiikin kanssa päinvastainen. Musiikin tekijää, artistia ja itse musiikkia myydään ja markkinoidaan ammattimaisten tuottajien toimesta tarvittaessa ympäri maailman. Näin musiikista tulee tunnettua ja se herättää tunteita. Tällöin myös tekijänoikeuskorvaukset ovat toista luokkaa. Musiikin käyttöön perustuva jakaminen ja tekijänoikeusjärjestöjen verkostoituminen mahdollistavat oikeuksiin perustuvien maksujen keräämisen myös kansainvälisesti. Gramexin ja Teoston korvauksilla ei ole myöskään ylärajaa.

2. Musiikki on tehty ja tallennettu maassa, jonka kanssa Teostolla ja Gramexilla ei ole sopimusta, esimerkiksi Thaimaa.

3. Musiikin tekijöiden kuolinvuodesta ja äänitteen julkaisuvuodesta on kulunut yli 70 vuotta, eli musiikin tekijänoikeuksien suoja-aika on päättynyt.

4. Kappale on kansansävelmä, ts. sen tekijää ei tunneta. Peruskoulun laulukirjasta tuttu “Trad.” -merkintä kertoo, että kappaleen tekijää ei tunneta.

Kannattaa kuitenkin huomioida, että usein esimerkiksi sävellys voi olla kansansävelmä, mutta vakiintuneen version sanoittaja tunnetaan. Teosto valvoo kappaleen käyttöä, jos sanoittajan kuolinvuodesta ja kappaleen tallentamisesta on kulunut 70 vuotta tai lyhyemmän aikaa. 

Myös artistilla, joka on levyttänyt kansansävelmän tai muun trad.-kappaleen, on oikeudet äänitteeseen ja sen käyttöön. Äänitteen julkiseen käyttöön tarvitaan siis Gramexin myöntämä lupa.

5. Tekijänoikeuksien omistajat ovat rekisteröineet kappaleen itsehallinnointiin, eli hoitavat oikeuksien hallinnoinnin itse, ilman tekijänoikeusjärjestöjen apua.

Itsehallinnoinnissa musiikin käyttäjä neuvottelee kappaleen käyttökorvauksista suoraan oikeudenomistajien kanssa, tällöin oikeudenomistajat voivat neuvotella korvausten suuruusluokan itse. Tällaisissa tapauksissa oikeudenomistajien tulee tehdä itsehallinnointi-ilmoitus tekijänoikeusjärjestöille, jotta tekijänoikeusjärjestöt tietävät olla perimättä korvauksia kyseisen teoksen käytöstä.

Musiikin soittaminen julkisesti: ravintolat, kaupat ja muut liiketilat ovat julkisia tiloja

Yksityinen musiikinkäyttö tarkoittaa musiikin kuuntelua kotona tai kylässä, yksin tai yhdessä muiden kanssa. Perhejuhlat tai ystävien kesken järjestettävät tilaisuudet ovat myös musiikin yksityistä käyttöä riippumatta siitä, järjestetäänkö ne kotona vai jossain muussa tilassa.

Asiakastiloissa, kuten ravintoloissa, terasseilla, kahviloissa, kaupoissa, kuntosaleilla, takseissa ja kampaamoissa, soiva musiikki on julkisesti esitettyä musiikkia, jonka soittamiseen tarvitaan lupa. Myös kutsuvierastilaisuudet ja useimmiten myös muut yrityksen tai yhdistyksen yksityistilaisuudet lasketaan musiikin julkiseksi käytöksi, koska yritysten ja erilaisten organisaatioiden toiminta on lähtökohtaisesti julkista. Jos et ole varma, tarvitsetko luvan yrityksen yksityistilaisuuteen, ota yhteyttä Musiikkilupien asiakaspalveluun.    

Jos yrityksen tiloissa soittaa bändi tai trubaduuri, tarvitaan elävän musiikin lupa, jonka myöntää Teosto. Jos musiikkia soitetaan radiosta, televisiosta, äänitteiltä tai musiikkipalveluista, tarvitaan taustamusiikkilupa, jonka myynnistä huolehtii GT Musiikkiluvat. 

Musiikin tekijä ansaitsee korvauksen työstään

Musiikin esittäminen, kustantaminen ja tekeminen – säveltäminen, sanoittaminen, sovittaminen ja soittaminen – on luovaa työtä, joka vaatii omistautumista, harjoittelua ja aikaa. Esimerkiksi yksittäisen kappaleen säveltäminen voi käydä ammattilaiselta nopeastikin, mutta sitä on edeltänyt vuosien harjoittelu, opiskelu ja kokeileminen. 

Musiikin tekijän työ perustuu tekijän omaan riskiin: kappaleiden rahallinen arvo syntyy vasta silloin, kun yleisö ostaa tallenteita, käy konserteissa tai keikoilla tai kuuntelee kappaleita striimauspalveluista. Alan tulonmuodostus on kovin pirstaleista; yksityisen kulutuksen lisäksi musiikkialan yrittäjien tulovirtaan kuuluvat myös musiikkilupamaksut, joita yritykset maksavat musiikin kaupallisesta hyödyntämisestä

Tarkista täällä, tarvitsetko musiikkiluvan.

Lisää aiheista Musiikkiluvista